Aamiainen Kajaaninkadulla

Lueskelen rakkaustarinoita. 

Oon ilmeisesti saanu yliannostuksen median aivoja pehmentävää vaikutusta radion ollessa päällä aamuyöstä asti. Fiilis on tasainen ja normaalisti takaraivoa moukaroiva Pieni Paskiainenkin tuntuu olevan sunnuntaikävelyllä.

Avasin radiokanavan nettisivut mielenkiinnosta Britneyn löysää vatsanseutua kohtaan. Huomasin siinä sitten yläreunassa lukevan: NYT SOI: Ozzy Osbourne - Dreamer.

Ajattelin, että "Kappas mikä sattuma, kuuntelen sitä juuri!"Hyvin mahdollista jos kuuntelee Voicea samalla, kun eksyy Voicen nettiin.


Polttaisin nyt tupakan, jos polttaisin tupakkaa :)

Mäki oon vaan ihminen? VAU !

Mietin tuossa eräänä iltana, että millä tavalla voisin taas nolata itteni ja sitten se iski....

BLOGI !!

Mustaa valkosella, siitä kuinka Idiootti voi ihminen olla. Jos mahdollisesti voisi hävetä silmät päästänsä, niin mulla olis jo syntyessä ollut pelkät kuopat silmäuomien takana.

Jossain vaiheessa, kun tajusin olevani dorka, aloin oikein kasaamaan ikäviä tapauksia ja nostin sen taakan repuksi selkään. Kun selkä alkoi painua kumaraan ja reppu tulla täyteen, niin otin käyttöön Kottikärryt.
Ja Täysperävaunun.

Saadessani ajoittain edelleen piinaavan mielikuvan ystävästäni viisivuotiaana nakupellenä, päätin kokeilla samaa. (Ei - en nyt tarkota sitä yritystä viime juhannuksena kavuta "sievästi" peppu paljaana takaisin laiturille)
Päätin vähentää henkisiä hartia kipuja ja keventää kuormaa. Pysähdyin siis rauhassa peilin eteen. Mittailin edessä näkyvää tyttöä, kunnes uskalsin katsoa itteäni Suoraan Silmiin.

Sillon mä tajusin, että ennen ripsivärin kuivumista ei kannata aivastaa.


No mutta jos vastoinkäymiset kasvattaa, niin tätä menoa musta tulee vielä uusi Dalai Lama.

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipappa)

Oon vähän hassu, mutta ku kirjoitan, tulee parempi fiilis. Tekstin julkaisua seuraavana aamuna herään yleensä potemaan valtavaa Häpeää eilisestä - kuin pahimpanakin krapula-aamuna. Tajusin kuitenkin, että en voi elää miettien, mitä muut ajattelevat mun tekemisistä. Eihän kukaa muukaa voi tietää, mitä mä hänestä ajattelen, kun hän aukasee suunsa tai päivittää Facebookinsa. Ja olisihan tämä elämä paljon tylsempää ilman ihmisiä, joista voi kavereiden kanssa heittää huonoa läppää. Niinpä mä vaan teen mikä tuntuu kivalta ja katsotaan mitä tapahtuu.

Eräs kummallinen kulkija kerran junasta poistuessaan, mun jo ummistettua silmät, tökkäsi ohikulkiessaan vielä olkapäähän ja huikkasi  "Pidä Toi !"

Ja Kaija voi luvata - Ei se satuta, kun Kaiken pudottaa.

Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään.
Oot liian kaunis häpeemään, etkä voi yhtään mitä menettää..
Joten anna mennä...
 

Anna Mennä

 Mieliala: Hyväksyvä

What else can you expect from him? Välitä omasta mielipiteestäs.

Voi paska - Pakko siivota

Kutsuin porukat tänään kylään. Ajattelin kokata iskän syntymäpäivän kunniaksi.

Suhteellisen kunnianhimoista nimittäin en osaa kokata ja toisekseen aikaa on enää muutama tunti tehdä kaikki illallisen järjestämiseen liittyvät asiat. Siivota, päättää mitä aion kokata, käydä kaupassa, piilottaa pornolehdet, hankkia viini, muistaa laittaa levyt päälle kun alan kokkaamaan, kattaa pöytä, ..

Rankinta tässä asiassa on kuitenki ehkä, että vaikka saan suurta nautintoa kämpän järjestelemisestä aina ku oon ehtiny sotkea sen aivan_järkyttävään_kuntoon (en voi edes kuvailla millanen läävä tämä kämppä taas aamulla oli), niin tällä kertaa on pakko LUUTUTA lattia! Kaikki mun omistamat kokonaista kaksi mattoa ei millään enää peitä näitä punaviini- ja valmisruokaläiskiä keittiön lattialla.

Oikea moppien ja myrkkyjen kanssa siivoaminen ei ole hauskaa. Sen olen kyllä huomannut, että sekotan kämpän nopeasti ja tehokkaasti. Kerta toisensa jälkeen. Ja kerta toisensa jälkeen viskon antaumuksella tavarat oikeisiin kasoihinsa. Löytäen kaman seasta aina jotain Inspiroivaa ja Jotain, minkä voi heittää roskiin.

Tavaroiden karsiminen on äärettömän terapeuttista. Kaivelemalla kuukausia avaamattomina olleita pussukoita, törmää tavaraan, josta ei ole halunnut luopua ILMAN MITÄÄN SYYTÄ olla luopumatta siitä.

Sitten, kun sitä tavaraa kerää kassillisen ja heitää menemään, tulee pirun keveä olo.

Olen harrastanut tätä turhanpäiväisen pois karsimista nyt reilun puoli vuotta. Niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Siivoamalla turhan roinan pois edestä ja mukanaa kantamasta painolastista, pääsee lähemmäs sitä, mikä on Tärkeää. Tai näin mä sen asian olen kokenut. Se on vaatinut paljon työtä - ja vaatii varmasti jatkossakin - mutta nyt olen saanut paremmin kiinni siitä, mitä haluan kuljettaa mukanani paikasta toiseen ja ylipäätänsä mikä mua liikuttaa. (En nyt tarkoita tarjoussuklaata tai iltoja, joina seksi vie ja taksi tuo)

Porukat ovat kyllä nähneet mun elintavat ja tietää, että kyseisen yksilön reviirillä kannattaa pitää sukat ja välillä jopa kengät jalassa. Seikkailu asunnon päästä toiseen päähän on toisaalta myös monipuolinen eri aisteja stimuloiva harjoite, joka kehittää nokkeluutta ja notkeutta. Mutta ehkä se vain on niin, että ainoastaan nerot näkevät kaaoksessa järkeä.

Lopulta en niinkään siivoa tätä kämppää esittelykuntoon vieraiden takia, vaan lähinnä, jotta voin keskittyä siihen tärkeimpää - Rakkaiden Ihmisten Seuraan. Olisihan se hieman perseestä, jos illan emäntä yhtäkkiä joutuis mykistävän inspiraation kouriin
ja puolen tunnin hiljaisuuden jälkeen rynnistäis kohti keskeneräisten piirustusten kasaa mutisten "NYT MÄ TIIÄN! tää kuva on jo pitkää kaivannu palasen tätä APPELSIININKUORTA !"

Vähemmän voi olla enemmän

Olin tuossa juuri nauttimassa lätkämatsista. Se tunnelma, mikä SM-liigan otteluissa on, on sanoinkuvaamatonta. Kirjaimellisesti. Hallissa vallitsee hiljaisuus, jonka läpi voit selkeästi kuulla luistimien iskeytymisen jäähän. Miehet polkevat kentällä satojen silmäparien latautuneen tuijotuksen alla. Ja "EEEEEEEEEEEEI!" se purkautuu kuin yhdestä suusta - yleisö kuohahtaa.

Viime aikaisten tapahtumien valossa olen saanut nähdä hyvin läheltä, kun Suomalainen Mies avaa suunsa. Ja sydämensä. Sanojen merkityksen ja määrän suhde on tasoa, jolle harva nainen yltää.

Kuinka paljon voi esimerkiksi pieni, neljä kirjaiminen sana "Äiti" merkitä.

Se Välittömyys. Ja se TUNNE, joka on kaikkien niiden tuhansien pienien sanojen lähtökohta...

Ennen inhosin suomalaista hiljaisuuden mentaliteettia. Se merkitsi ennen kaikkea jäykkyyttä, patoutuneisuutta, itsekkyyttä ja empatian puutetta. Nyt, kun tuohon hiljaisuuteen on päässyt sisälle, se avautuu ihan uudella tavalla. Avoin hiljaisuus on rehellistä yhdessä oloa.

Yhdessä ja Yksin on ehkä molemmat semmosia asioita ainakin mulle, että sen ymmärtää vasta, kun lakkaa pelkäämästä. Kun osaan olla hiljaa ja rauhassa itsekseen tai toisen ihmisen kanssa, vetää se sanattomaksi. (Snäääp!)

Onko hienompaa tunnetta, kuin nakata löylyä ja kuunnella, kun kiuas sihahtaa lämpimässä äänettömyydessä? Kaveri pyyhkäisee polttavia korvanlehtiään ja minu Veli sen toisella puolella tokaisee "Niin."

Se on Hienoa.

Ähäkutti, nukut varmasti taas pommiin!

Nyt pelottaa.

Puhelin sano sopimuksen irti olemalla reagoimatta kostetusnäytön hipelöintiin. Ongelma on se, että tarvin kaksi herätykelloa aamulla.

Tarvin.

Hyvää Helvetin Huomenta!

Aamuvuorohan on hirmu kätevä siitä syystä, että töiden jälkeen jää aikaa mm. harrastaa ja nähdä kavereita.

Vitut.

Se aika menee päiväunilla ja silti seuraavana aamuna väsyttää niin, että meinaa henki lähteä. Joka ikinen aamu klo 5.30 ootan jo iltapäivää, jolloin pääsen takasin sängyn pohjalle. Siinä vaiheessa ku voin rehellisesti toivottaa Hyvät Huomenet, ihmiset kattoo mua jotenki oudoksuen tullessaan Lounaalle.

Jos aamukahvista yhtäkkiä hyppäisi Hyvä Haltija ja tarjoais kolmea toivetta, tahtoisin
1.jäädä kotiin
2. peiton alle
3. ihan rauhassa... viikoksi!

Oon vahvasti sitä mieltä, että aamuja on kahdenlaisia: Huonoja ja niitä, joita kutsutaan usein Iltapäiviksi.

Seuraavaa vapaapäivää odotellessa voi tuon päivän suunnitelmat kiteyttää hyvän ystävän legendaariseen lausahdukseen: " Vittu . Että . Mä . Nukun ! "

Harmi vaan, että tämä hyvähaltija on nimeltään PIKKU PASKIAINEN

Rentoutumista Naisten lehtien parissa

Olen viime aikoina innostunut lukemaan paljon Naisten lehtiä. Viihdyttäviä artikkeleita kauneuden hoidosta, terveydestä ja suhteista. Ah, kuulostaa rentouttavalta...

Vau, joka toisella sivulla on hymyilevä nainen, joko huumautuneena uudesta hajuvedestä tai onnistuneesta hiivasienitulehduksen hoidosta. Haluaisin ostaa kaikki kuvatut ja esitellyt tuotteet, ihan vain koska niissä on mainittu olevan paljon ainesosia, joiden nimiä en edes osaa lausua.

Yksinkertaisista ja arkisista asioista saadaan syväanalyysin avulla äärimmäisen tärkeän ja perustellun kuuloista toimintaa. Vettä kannattaa juoda, koska tutukimusten mukaan elimistö tarvitsee H2O:ta muutaman litran päivässä. Vesi kuljettaa kuona-aineita ja kosteuttaa ihoa. Moni myös kärsii tietämättään dehydraatiosta, joka voi johtaa jatkuvaan Pikku nälkään. Suklaanhimoinen nainen ei siis erota nestevajeeksi kehossa vallitsevaa määrittelemätöntä puutetilaa.

Yleensä juon, kun janottaa. 

Naisille kaikki on niin monimutkaista. Esimerkiksi mä luulin käyväni Lenkillä, aina kun kerran vuodessa sidon lenkkarit jalkaan ja lähden ulos kirmaamaan, mutta nyt jäinkin pähkäilemään onko kyseessä Road, Trail vai Track and Field running. Vai kenties maastojuoksu? "Trail running on juoksemista muilla kuin asvalttialustoilla. Maastojuoksu on Trail runningia, mutta niin on myös tienpientareella juokseminen. Siksi näitä ei käytetä mielellään synonyymeinä." WHAAAAT? No, onneksi talvi on hyvä tekosyy olla käymättä lenkillä...

Eteenpäin lehteä selastessani olin vetäistä henkeen tappavan annoksen kylpyvaahtoa, kun törmäsin artikkeliin "10 Syytä Harrastaa Seksiä". Sen mukaan Seksi pitää sydämen kunnossa, laukaisee stressiä, vähentää kipua, parantaa vastustuskykyä, polttaa kaloreita, vahvistaa lantionpohjan lihaksia ja ehkäisee eturauhassyöpää, tekee hyvää itsetunnolle, on hyväksi parisuhteelle, tuo unen tai piristää ja Viimeisimpänä (vaan ei vähäisimpänä?) TUNTUU HYVÄLLE.

Näistä kymmenestä syystä yhdeksällä ensimmäisellä ei ole mitään tekemistä sen tilanteen kanssa, jossa on seksikkään miehen tai naisen lähellä ja meinaa haljeta himosta. Tuntuu, kuin vulva sykkisi paineella, joka vielä kuussakin asti mitattaisiin richterin asteikolla tai jos halun määrän voisi mitata rahassa, olisi Donald Trumpin yritysten liikkeenvaihto nappikauppaa.

Ehei, nainenhan ei voi harrastaa seksiä samasta kymmenestä syystä kuin mies: Panettaa.

Naisen elämä ei siis todellakaa ole helppoa. Välillä oikeesti toivon, että olisin kiinnostunu autoista. Voisin lukea autolehtiä vessassa käydessä, keskustella saunailloissa uusista automerkeistä ja oman auton korjaamisesta. Keskustella moottorin koosta ja hevosvoimista... Mutta ei.

Noustuani ammeesta korvia myöten täynnä turhaa asioiden jahkailua, olen yrittänyt pakottaa itseni rauhoittumaan tämän raivokkaan sivujen kääntösession jälkeen (sillä rentoutuminen mm. vähentää elimistöä kuormittavia stressihormoneja kuten kortisolia).

Jumalauta onneksi mun ei tarvi tänäkään iltana harrastaa seksiä, koska ostoslistan miettimisen  sijaan pohtisin varmaan sitä eturauhassyövän ehkäisyä kunnes partneri saa tyydytettyä ittensä mun pakaran ja lakanan väliin.

(Naisten suojelusenkeli?)

Uskoakko noihin juttuihin vai eikö?
Missä menee syväanalyysin ja liika-analyysin raja?