Olen aina haikaillut lämpimästä naapurustokulttuurista, jossa kaikki moikkaavat toisiaan iloisesti, vaihtavat kevyesti kuulumiset, lainailevat tavaroitaan yms.
Vasta nyt pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan tiettyä... anonymiteettiä myös omassa pihapiirissä (Salkkarit Salkkareina, paitsi Jiri ja Kuulan pojat on tervetulleita). Jossain vaiheessa, kun on nolannut itsensä moninaisilla ja luovilla tavoilla, on onnellinen siitä, ettei alivuokralaisen nimeä lue asunnon ovessa. En haluaisi lohikäärmeen kakkaa postiluukusta.
Tapahtui eilen, taloyhtiön grillijuhlien päätteeksi:
Jumituttiin kotimatkalla kolmannen kerroksen käytävälle juttelemaan.... vajaaksi neljäksi tunniksi.
Koska hissi oli rikki.
Yksi naapuri ehdotti meille portaita (Hitto ku oltas aikasemmi tajuttu, että vieressä oli sellaset. Hän ei jääny kuitenkaa opastamaan meitä niiden käytössä, joten mun oli pakko soittaa huoltoyhtiöön ja pyytää lähettämään joku korjaamaan hissi. Oli hyvä, että asiakaspalvelija tarkensi "Te ette kuitenkaan oo sielä hississä sisällä?" Ei, tässä käytävän lattialla istutaan.)
Toinen naapuri liittyi mukaan parin tunnin venyttelysessioon (vaikka kenelläkään ei ollut shakeria tai Niken tossuja), useampi jäi ohikulkumatkalla juttelemaan ("Kiitos, että olitte tässä... naisina") ja vaan muutama paineli tuhahdellen ohi, vaikka yritimme keventää tunnelmaa moikkailemalla (ja säikäyttämällä).
Meillä oli myös fitnesskisa-poseeraus-battle ikkunan läpi parkkipaikalla seisovien kavereiden kanssa.
Vallatonta.
Ja jos naapurit ei tule meidän luo, me voidaan myös mennä heidän luo. Eräänä iltana olin menossa lainaamaan leivontavälineitä puolitutulta - ja erehdyin ovesta.
Pim Pom....Piiiitkän odotusajan jälkeen aloin jo vetäytyä takaisin kotia kohti, kun nainen avaa oven.Katson häntä hämmentyneenä. "...?... Pauli ei asu täällä? " "Juu ei." "hmmsssSORI...! .....mut olisko Sulla lainata vatkainta?""......Vatkainta?"" : ) "
Toisella kertaa olin menossa kiinnittämään Ei pizzamainoksia -lappua meidän oveen, kun unohdin tarkistaa ovisilmästä onko käytävä vapaa. Eräs naapurin herra yllätti mut keskellä sunnuntai-iltapäivää yöpaidassa, peittoon kääriytyneenä poistumassa asunnosta.
Huusin. Lujaa.
Ja vedin oven takaisin kiinni. Naapuri kuittasi puhelimeensa tapahtuman sanoin: "Joku nainen kävi vaan rääkymässä."
Sydän tykyttäen päätin toimia nopeasti ja korjata asian. Heitin siis peiton pois, painelin takaisin käytävään ja nyökkäsin arvokkaana teipatessani sotkettua pizzamainosta oveen.
Sitten tulin sisälle ja huomasin, että yöbokserit oli kokonaan peittyny t-paidan alle ja näytin puolialastomalta. What a save!
Tarvinneeko tässä tilanteessa enää edes mainita, että hän yllätti meidät kerran käytävästä leikkimästä kameran kanssa, kun kuvasimme kämppiksen ja Mikko Koivun häitä? Menin myös kerran bussissa juttelemaan samaiselle naapurille.
"Moi! Mitä kuuluu?" :)"Mooooi, ihan hyvää. Tunnetaanko me?""...... nähtiin talotoimikunnan kokouksessa..."
Hän jäi seuraavalla pysäkillä pois.
Onneksi meidän taloyhtiötä asuu useampia himpseitä henkilöitä ja tällaisia tarinoita on tusinoittain.
Sarjassamme Näin tutustut naapureihin ja kaikki ymmärtävät sanomattakin, että sulla on kaikki kotona - paitti nää itte.
 |
| Meijän talossa asuu huippuja hulluttelijoita. Millasia teillä? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti