KEVÄT! Nenästä virtaa happea tisuleihin niin riuskalla vauhdilla, että timakat A-kupit ei enää kovin kauan niitä paikallaan pitele.
On suorastaan ärsyttävää olla näinkin kärsimätön kuin minä. Kevät on täynnä kutkuttavaa odottelua. Suorastaan kihelmöivää jännitystä ja hallitsemattomia "Anna mä nyt vittu halaan sua" - kohtauksia ystävien, lyhtypylväiden ja viattomien vastaantulijoiden kohdalla.
Kohta on kesä ja kesän ensimmäinen korkokenkäkävely kopisevalla asvaltilla. Hymyilevä aurinko lämmittää. Thaimaalaiset toukat kuoriutuvat perhosiksi mahan pohjalle (as if mä minnekkään reissuun olisin päässy, mutta kiertää se eilinen lounas)... Kohta kukkii kukat ja pajut ja kaikki. Kohta joku hottis mies tulee, nappaa toisella kädellä lapasesta, toisella niskan takaa ja opettaa huulille hieman universaalia kielitaitoa...
Tai no tuota viimestä kyllä saa odotella varmaan ens kevääseen asti, mutta You Got the Point.
Tein raikkaissa tunturimaisemissa Levillä henkistä kevätsiivousta ja nyt hengittelen itseeni saasteista ilmaa solujen täydeltä. "Kevättä rinnassa" saa aivan uuden merkityksen, kun sivuprofiili muuttuu I:n sijaan P:ksi.
Ja jos kerran itsevarmuus on seksikkyyttä, niin oon aika pirun kiitollinen sille sankarille, joka vapauttaa aina tähän vuodenaikaan ilmaan jotain ilokaasuun verrattavaa hermomyrkkyä. Samaa vauhtia, kun hymy levenee, paisuu kuppikoko uusiin tilavuusmittoihin. Potenssiin ja niin edelleen.
On suorastaan ärsyttävää olla näinkin kärsimätön kuin minä. Kevät on täynnä kutkuttavaa odottelua. Suorastaan kihelmöivää jännitystä ja hallitsemattomia "Anna mä nyt vittu halaan sua" - kohtauksia ystävien, lyhtypylväiden ja viattomien vastaantulijoiden kohdalla.
Tai no tuota viimestä kyllä saa odotella varmaan ens kevääseen asti, mutta You Got the Point.
Tein raikkaissa tunturimaisemissa Levillä henkistä kevätsiivousta ja nyt hengittelen itseeni saasteista ilmaa solujen täydeltä. "Kevättä rinnassa" saa aivan uuden merkityksen, kun sivuprofiili muuttuu I:n sijaan P:ksi.
Ja jos kerran itsevarmuus on seksikkyyttä, niin oon aika pirun kiitollinen sille sankarille, joka vapauttaa aina tähän vuodenaikaan ilmaan jotain ilokaasuun verrattavaa hermomyrkkyä. Samaa vauhtia, kun hymy levenee, paisuu kuppikoko uusiin tilavuusmittoihin. Potenssiin ja niin edelleen.
AH! Ulkona voi ehkä olla vielä pakkasta, mutta olohuoneen terassikausi on avattu.
 |
| Kohti Pääsiäistä - JA SEN YLI |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti