Seikkailu Kylpyammeessa: Ice ice, Baby (it's getting hot in here)

Mä oon ihan kuin gekko, kun oon kiinnostunu jostain henkilöstä.

Liskoihastuja.

Jähmetyn kauhusta, enkä pysty edes kattomaan silmiin saati hymyilemään vallattomasti. Suuremmalla todennäköisyydellä päädyn tiputtelemaan astioita lattialle, käynnistämään kahvinkeittimen ilman että laitan pannua alle, juoksemaan pakoon keskisormea ja kieltä näyttäen (kyllä - did do happen once) tai pahimmassa tapauksessa purkamaan flirttailuenergian mr. kuumakallen kaveriin.

Olen myös todennut pari kertaa hyvin toimivaksi tavaksi pilata orastava suhde sanoa ne kolme sanaa (Mä muutan pois).

On näitä tapoja naulata arkkuun nauloja.

Puhuksä mulle..? O-ou.... PANIC!

Älä lausu rakkausrunoja,
mä näen niistä painajaisunia.
Älä katso silmiin
paljastun,
olla haluaisin, haluaisin vain sun.

Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja
http://www.youtube.com/watch?v=0KA_OkB8b8k

Tyyppejä, jotka aiheuttaa mulla kokovartalohalvauksen on tosi harvassa. Äkkiseltään kaikista tapaamistani henkilöistä voin laskea heidät melkein yhden käden sormilla.

Miten jostain niin marginaalisesta porukasta voi muodostua niin iso päänvaiva..?!

Mulla on kyllä ollu suhteita, mutta yksikään ei ole mennyt niin kuin harlekiineissa. Ne on ollu enemmänki komedia-, trilleri- ja tragediamateriaalia. Sellasta, joka naurattaa niin kauan kunnes lopputeksteissä lukee: Perustuu tositapahtumiin.

Oon hmm vilkkusilmäinen, nautin huomiosta ja tykkään heittää ronskia läppää. Moni luulee ehkä mun olevan kevytkenkäisempi kuin mitä todellisuudessa oon. "Sullahan on jonoa kotiovelta Tallinnaan asti". Ai onko? Käytän yleensä sivuovea.

Enkä kyllä kelpuuta ketä tahansa. Kiinnostun ja innostun helposti, mutta lämpenen hitaasti.

Meillä voi olla tosi hauska juttutukio, mutta siinä vaiheessa, kun herra alkaa udella tulevan viikon ohjelmasta kahvin kuvat silmissään vilkkuen, toivon että hän haihtuis nopeampaa kuin ehdin työmatkaa valehdella.

Sitä paitsi mä en tajua jos henkilö on kiinnostunut. Niin moni asia menee kaverillisuuden piikkiin, että on vaikea erottaa missä menee I love you :n ja Dude you're the man: in raja.

Oon opiskellu psykologiaa, kahlannu raivoisasti ihmissuhdeoppaita, horoskooppeja, elämänkertoja, kattonu leffoja, kyselly neuvoja ystäviltä, yrittäny ottaa mallia ihailemiltani parisuhdeguruilta yms. tavoilla ettiny vastauksia tähän mun kinkkiseen yhtälöön. Ystävien keskuudessa esittäydyn ihmissuhdeasiantuntijana, mutta todellisuudessa oon kuin kinkkua jauhavat ikenet ilman tekareita.

Nyt jätän taakse kaikki Cosmon Mitä mies haluaa -vinkit.

Ehkä se johtuu keväästä, mutta tällä hetkellä mulla on samanlainen olo ku Ruisrockin benjihyppykorissa, kun laitemies kysy "Ooksä valmis?"
- " En! (mut hei.. eeeeen mä halua täältä maitojunalla alas, tää on ollu mun haave jo pitkään... just sitä, mitä haluan)- OON! "

Haluan uskaltaa rakastua.

Koska mulla ei ole kokemusta moisesta, oon yhä parikymppisenä seurustelukehityksessä yläastetasolla. On ihan hirmu pelottava ajatus ottaa toista kädestä kiinni. Saati halata. Silmiin katsominenkin tuottaa vaikeuksia. Mutta jos onnistun voittamaan pelon, maailma saattaa aueta ihan uudella tavalla.

"Edetään hitaasti... Löytyykö sulta Super Slow mode?"