Tykkään jakkaa (eessä ja takkaa)

Hymy pyllyyn!

Löysin mun kutsumusammatin: FREELANCER HYMYILIJÄ !



"Äiti ku mää kirjotin työhakemukseen, että ilotyttö niin arvaa mitä! Mulle soitti joku setä! Joo! ...tai saatto se ehkä olla koiraki... Paha sannoo ku se vaan läähätti."


Tosiasiahan on se, ettei mulla(kaan) ole mitään virkaa tässä maailmassa. Teen töitä siellä ja täällä, harrastan sitä ja tätä, ja oon tämmöne ja tämmöne. CV might be like an anaconda (pitkä ja ... no niin siis pitkä), but who cares? Hyvänä jäbänä olemisesta ei makseta palkkaa, mutta ne kolme sanaa tekee tämän riemurasian syvästi onnelliseksi ("oot hyvvää seuraa").


             " Hyvä jätkä ei oo ammatti " #Roba

Nauraminen on loistava harrastus. Outoja ajatuksenjuoksuja olisi kenenkään sääli säästellä vain itselleen. Välillä höpötän Hitleristä, poljen jalkaa (piikaplikan polokasu! ), keksin riettaita laulusikermiä (Saaga, Saaga, villinä ja vapaana, antaa helman heilua wahhahhahha-ha HEI!) taikka yleisesti sirkutan jokapuolella nolaamassa itselleni entistä syvempää kuoppaa.

Toissa-aamuna kävelin koululle ja meinasin vaipua taas itseinhoon. Suunnittelin jo pään tunkemista syvälle pusikkoon ja jääväni siihen ikiajoiksi häpeämään... Kunnes huomasin, että syksy on jo vienyt kaikki lehdet puskista ja olisin vain päätynyt näyttämään typerältä aloittelijastalkkerilta (Bitch please, I'm pro) pyllistelemässä tien vieressä. Päädyin siis riimittelemään remixin "Taivaalta, sattaa kaikkEa, paskaa-a-a-aa ja tuk-ka-kin on ai-van päin VittuAA" Chisun Kerrasta poikki biisi sävelellä.

Nousee ne suupielet saatana!

No mutta eihä sitä rehellisyyden nimissä todellakaan aina jaksa hymyillä. Varsinkaan, jos kukaan ei tee koskaan ensin tuota aloitetta ensin mokomatkin passiiviset lahnat, mutta se on suhteellisen helppo tapa tulla ihmisten kanssa toimeen. Rikkoo jäätä yleensä paremmin kuin Titanic. Vaatii vain avoimen suhtautumisen immeisiin sekä suun ja silmien yhteispeliä.

Freelancerina toimimisessa on se etu, että voi valita kenen kanssa pääsääntöisesti kontaktoi. Ja liukuvat työajat. Toki aina on hyvä olla valmiudessa ja pitää ovet auki ( Mika: ei kirjaimellisesti ! ) kun
jakaa iloa, mutta pitkälti voi hihitellä vapaavalintaisten hassujen siittiömetamorfoosien kanssa. Ja mikä parasta - piristää omaa ja toisten päivää :)

Mä ainaki tykkään ku peili hymmyilee. Ei siis sillee " sucker haha, kato nyt vittu ittees - ainii, säähän katotki buahhah!" vaan silleen lempeästi. Muistaa heti aamusta minkä ilmeen haluaa mielellään nähdä muillakin tulevan päivän aikana.


 Päivän pohdinta  : Pitääkö nauru päivässä pimpsan pinkeänä?

Sehän kuulemma treenaa syviä vatsalihaksia, niin miksei samalla stimuloisi myös lantionpohjalihaksia.
Rääkypotkunauraessa saa niin monesti pakarat piukeina ristiä sääriä ja spurtata kohti vessaa, jottei kastele lahkeita, että pakko kai siitä jotain hyötyä on olla. Siinä tilanteessa kun ei laihaa tyttöä pelasta edes "oho, tuli lapsivedet" -kortti.

Oon tylsillä työmatkoilla bussissa tehnyt subjektiivisia kokeiluja myös hymyn suhteen. Jos aloittaa väkisin viemään suupieliä yksinään hitaasti kohti korvia ja siristämään silmiä pieniksi puolikuun muotoisiksi viiruiksi, saattaa muutaman harjoituskerran jälkeen onnistua tartuttamaan aidon hymyn itseensä.

Iloista päivää  <3