Hyvää on helppo myydä, minuakin

"Käytän leopardikuvioisia kumisaappaita, joissa on korko ja pukeudun töissäni rooliasuun.
 - Ei, en sitten ole strippari. Muuten vaan tämmönen."


Päätin huvittaa itseäni sateisen sunnuntain kunniaksi ja kirjoittaa seuranhakuilmoituksen nettideittiin.

Käytännössä siis istuin koko iltapäivän tietokoneen ääressä otsa kurtussa, jalat pöydällä, syömässä suklaata ja pohtimassa ystävän kanssa miten kuvailisin itseäni parhaiten. "Mukava, sosiaalinen ja huumorintajuinen"
- my ass !

Kaikkien muidenkin ihmisten tavoin olen ...eräänlainen... persoona ja mukaudun shifterin tavoin eri tilanteisiin. Toisin sanoen yksi ihminen voi olla tietynlaisessa seurassa hiljainen ja vetäytyvä, kun taas toisessa elementissään elohopean lailla liikkuva energinen hymypallo. Iltapäivän aikana tulin siihen tulokseen, että sisimmiltäni olen kaikkea tuuliviiristä mietiskelijään ja tein jämptin päätöksen: sen täytyy näkyä esittelytekstissä.

Olemalla puhtaimmin oma itsensä karsii kasan turhia pippelinpyörittäjiä hidastamasta helmenkalastusta.

Lopulta sain valmiiksi ilmoituksen, josta voi tunnistaa kirjoittajan:


Olen elämääni tyytyväinen Oulun muuttolintu. Tällä hetkellä asustelen Helsingin keskustan lähellä kämppiksen ja Vilttitossu -nimisen pupun kanssa.

Rakastan pilkettä ihmisten silmäkulmissa ja haluan voida toteuttaa itseäni oli kyse kirjoittamisesta, päivän menoista taikka takaperin kävelemisestä rannalla. Pidän innostuvista ja iloista sarkasmia viljelevistä ihmisistä, jotka eivät kavahda myöskään hiljaisia hetkiä; olen luonteltani mietteliäs ja syvälliset keskustelut kiehtovat voimakkaammin kuin lamppu yöperhosta. 

Mua kuvaillaan usein sanoilla eloisa, persoonallinen ja herttainen. Kuljen pää pilvissä, mutta pyrin pitämään aina vähintään toisen jalan maassa. 
Arvostan ihmisissä Asennetta, seikkailunhalua ja lämpöä. Lisäksi kunnioitan omien mielipiteiden vastapainona myös avoimuutta muiden näkemyksiä kohtaan.

Etsin seurakseni aitoa ihmistä - jotakuta fiksua, itsenäistä ja hassua tyyppiä. Ihmistä, jonka kanssa on helppo viihtyä omana itsenään ja joka uskaltaa tarvittaessa nostaa isommankin kissan pöydälle. Vaikka meistä joskus tulisi pariskunta, niin me voitaisiin mun puolesta edelleen lomailla välillä yksinkin. Tai ainakin mää voisin, sua en pakota (saatan kyllä yrittää, mutta sä lomailet sillon kun itse haluat).

Opiskelen sosiaalialaa Jyväskylän ammattikorkeassa ja vietin juuri välivuoden kantaen ruokaa ja juomaa pöytiin erilaisissa työpaikoissa ja -asuissa. Syksyn tullen aion jatkaa opintoja hiljalleen työn ohessa, sillä en ikinä kyllästy haastamaan itteäni.

Salaisesti: luen lehtihyllyillä MissMixin horoskooppeja, kyselen paljon sekä haaveilen omasta käärmeestä. Olen itseoppinut psykologi ja haluaisin kovasti yrittää todistaa vääräksi väitteen punatukkaisten naisten sieluttomuudesta. Niin ja halata surun pois kaikilta.

Jos sunkin mielestä maailmassa on paljon koettavaa ja haluat näyttää mulle jotain aitoa itsestäsi, heitä viestillä. Samalla aaltopituudella surffaavalle ihmiselle voin todella sanoa, että olisi mukava tutustua!

nimim. PiiloBondi 001


Postasin tekstin bittiavaruuteen ja jäin innolla odottamaan vastauksia.

Mietin, jokaisen käyntikorttinsa jättäneen komistuksen tavoin miltä mahdan vaikuttaa ihmisistä, jotka eivät tunne minua ennestään. Olo oli samanlainen kuin työhaastattelun jälkeen; kaikkeni annoin ja jäi hyvä fiilis, mutta niin... kattellaan.

Jaksoin odotella vastauksia ainakin kaksi minuuttia ennen kuin aloin selaamaan satunnaisia ilmoituksia. Uppouduimme nopeasti E:n kanssa taas nauramaan kilpaa yhdelle jos toisellekkin herralle, joka haki partneria mitä omituisimmin keinoin ja lähes poikkeuksetta ilman kasvokuvaa.

Kaikkien mukarentojen rane86:sten joukosta löytyi muutamia "Helvetin komeita, upporikkaita ja hyvin varustettuja" mustanhuumorin taitajia, joiden kanssa olisi varmasti hauska pallotella ajatuksia. Fiksu poika kun suhauttaa kuumasti huuliensa välistä "anna mie vien", niin on tämän tytön polvet mannapuuroa.

Silmäilin aikani deittisivua eteenpäin, kunnes tulin mielenkiintoisen osuman kohdalle.

Tuo henkilö vaikutti avoimelta, yllätykselliseltä ja itsevarmalta. Ihmiseltä, joka itseään kehittäessään kunnioittaa sisäistä lastaan ja joka ei etsi ketä tahansa kumppannin runkkua epätoivoisesti, vaan voi ottaa rinnalleen ystäväksi (ja ehkä joskus kumppaniksi) toisen samasta puusta veistetyn. Ajattelin, että löysin elämäni rakkauden... <3 kunnes vilkaisin kirjoittajan nimimerkkiä, menin omille sivuilleni ja poistin heti tunnukset.

- Ihastuin vittu vahingossa itteeni.

Puhaltelin hetken ja tuijotin hämmentyneenä peilissä punottavia kasvoja. Sitten tuumailin, että tämän ihmisen kanssa minä nyt kuitenkin tulen viettämään loppuelämäni, joten viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa pitää siitä ajatuksesta. Ehkä, siis ehkä, en olekaan niin ruma ja tylsä kuin aina kuvittelen. Taidan näyttääkin ihan hyvältä.

Ja sitä paitsi kukapa hukkaisi rahojaan, jos lannistunut myyjä huutelee surullisena sateessa:
" Öö hei.. Osta omena. Se on kyllä vähän väritön ja pieni. Saattaa se maistuakki pahalta... En tiiä ku en oo maistanu. Ota nyt kumminki... jos kiinnostaa..? "

 Sielunkumppaneita on turha etsiä . Niihin yleensä törmää sattumalta ollessaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pidän ovea raollaan, koska oon löytäny yhen sellaisia elämääni bussipysäkiltä, äikän tunnilta, Ylen studiolta, randombileistä, töistä... Antaa intuition yllättää.

Kuvitteellisen deitti-ilmoituksen laatiminen voi kyllä auttaa kartoittamaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Ihmiset kauppaavat itseään päivittäin ja promoottorin tehtävää helpottaa tuotteeseen tutustuminen.

really? 

so.... let's face it: