Olen täysin varma siitä, että vaatekoot pienenee vuosittain. Kolmen vuoden välein olen saman liikkeen vaatteita ostaessani joutunut siirtymään seuraavaan kokoon. Ongelma ei ole suinkaan ihailtava piteneminen, vaan pikemminkin h o r i s o n t a a l i n e n k a s v u s u u n t a.
Housujen pukemisen pysähtyminen puoleen reiteen tai napin kiinni saamisesta seuraava puolihalvaus eivät itsetuntoa hivele.
Mitään tekemistä koon X housujen kanssa ei siis ole neljätoistavuotiaana aloittamallani "pullakuurilla". Teini-ikäisen mutanttimallimuijan mitoissa ollessani säikähdin, kun minua käytettiin biologian tunnilla rikkinäisen muoviluurangon sijaisena ja päätin syödä itseni muodokkaaksi.
Luin kerran olevan tutkittu, että jos tekee jotain 22 päivän ajan siitä tulee tapa. Noh, todistetusti mussutan herkkuja edelleen - ja paljon.
Uudet hehtaarihaalarit ostettuani liityin heti jäseneksi läheiseen kuntokeskukseen. Ajattelin kirpeän kuukausimaksun kannustavan minua liikkumaan viime kesän minishortsien tähden. Karvas epäonnistumisen katku leijui ilmassa jo ennen ensimmäistä hyperpowervitunsaatanansteppituntia, jossa hypin peilin edessä nöyryyttävät 45minuuttia epileptisen marionetin näköisenä.
Se todella avasi silmäni paremmin kuin yksikään maikkarin ajankohtainen dokumenttiohjelma ja jätin eroanomuksen aulaneidille poistuessani tunnilta.
Salilta siirryin takaisin oikeanlaisen illuusion luomisen pariin. Vaa'an lukemalla tai vaatekoollahan ei ole väliä, mikäli osaa korostaa omia hyviä puoliaan ja näin luoda itsestään kävelevän hengarin sijaan tasapainoisilla mittasuhteilla varustetun senjoritan.
Vuosia olen lukenut lehdistä pukeutumisvinkkejä tiimalasi, päärynä ja O-vartaloisille naisille. Olen yrittänyt tasapaksun silhouettini kanssa sopeutua jopa T-vartalomalliin, päätyen joka kerta näyttämään lähinnä laukun pohjalle pudonneelta puoliksi syödyltä tikkarilta tai kaalimadolta. Vasta muutama viikko sitten löysin itselleni muotin, johon voin asettua: H-vartalo! Kaunis ilmaisu makkaralle on vihdoin löytynyt.
Ja se lohduttaa minua melkein yhtä paljon kuin ajatus siitä, että tiimalasikin on vain keskeltä litistetty putkilo.
En haluaisi olla jälkiviisas, joten täytyy varmaan alkaa säästää herkkurahat jotain tulevaisuuden rantalomaa varten. Nimittäin, jos mun vyötärö jatkaa kasvua samaan tahtiin, loppuu pian henkkamaukan koot kesken ja tulee olemaan vaikeaa löytää vaatteita muualta kuin retkivarustekaupan Teltta-osastolta.
Rehellisesti sanottuna pidän elämän temppelistäni tässä mittakaavassa .
Sovituskoppien kelmeässä valossa olen kuitenkin useasti suunnitellut kuinka kumisaapasmerkki Hai saa vielä joku musta päivä kaverikseen vaatemalliston nimeltä Valas.
Sitä paitsi Wiktionaryn mukaan lempinimeni Mare on romanian kielellä iso, suuri, laaja, joten enkö siis vain täytä kohtaloni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti